*Agility*

Olemme harrastaneet agilityä vuodesta 2005. Edustamme agilityssä Lakeuden Kennelkerhoa eli Lakkea.

Agility on Katriinan "leipälaji". Leena on tähän asti ohjannut koiria alkeissa, mutta kiinnostus on nyt herännyt jatkaa pidemmälle paragilityn kautta.

Kaikille koirillemme opetetaan vähintäänkin kaikki esteet, siitä sitten pikkuhiljaa katsotaan, keihin agilitykärpänen puree tosissaan.

 

 

auster Ruska (Nemma's Zero Nine) mini1

Virallisia kisoja vuodesta 2017 (synt. 2010)

  • Ruskalla on jo 3x LUVA 1lk, mutta kaikki samalta tuomarilta
  • Aussikerhon AGILITY 1-laatudiplomi
  • Aussikerhon Vuoden Agility-Aussi 2. sija 2018
  • Lakeuden Kennelkerhon möllimestari 2016

Ruskan leipälaji oli pitkään toko ja rally-toko. Ruska tykkäsi kyllä agilitystäkin ja opetteli sitä jo pentuna, mutta rauhallisemmat lajit oli jotenkin enemmän sen heiniä. Kunnes sitten aikuisena kävi niin, että niistä tuli Ruskalle liian rauhallisia. Se ehti ihan liikaa haistella kaikkea kesken suorituksen. Lupasin lopulta, että jos me saadaan RTK2, niin vaihdetaan takaisin agilityyn. Näin tehtiin. Ruska laitettiin ryhmään talvella 2015-2016. Mainitsemisen arvoista on, että Ruska ei ollut jäänyt Röllistä jälkeen lainkaan. Ruska irtoaa hyvin. Tokopohjan ansiosta, sen lähdöt ovat meidän koirista kaikista varmimmat. Heikkouksia ovat laajat kaarrokset käännöksissä, sekä nopea kyllästyminen. Ruska ei jaksa harjoitella samaa juttua moneen kertaan. Jos suoritus ensimmäisellä yrittämällä oli suht ok, niin sen on kelvattava. Ruska ei suostu "hinkkaamaan". Ruskan kepit ovat hitaammat kuin Röllin, mutta niissä tulee vähemmän virheitä, koska Ruska ei ole niin häiriöherkkä. Se saattaa tehdä puhtaat kepit, vaikka tyhmä ihminen kuinka sähläisi siinä.

 

 

auster Rölli (Ålhammarens Åliver) pikkumini1

Virallisia kisoja vuodesta 2015 (synt. 2010)

  • Aussikerhon AGILITY 1-laatudiplomi
  • Aussikerhon Vuoden Agility-Aussi 6. sija 2018
  • Lakeuden Kennelkerhon möllimestari 2015

Rölli on Ruskan lisäksi nykyinen kisakoirani. Rölli on mitattu uusilla säännöillä pikkuminiluokkaan, ja sen myötä meidän on nyt tarkoitus kisailla suht aktiivisesti lähialueen kisoissa. Suurempaa menestystä ei vielä ole virallisissa tullut ohjaajan hermoilun vuoksi. Hermoilun takia en kisoissa malta muka pysäyttää koiraa, joka on saanut Röllin "sikailemaan", ja myös kepit eivät meinaa saada ansaitsemaan keskittymistä osakseen. Rölli on ainoa täysin lelulla palkattava agilitykoiramme, se on ihan pallohullu. :)

Röllin ensimmäinen virallinen startti oli vajaa 6-vuotiaana (2015), vaikka alettiin jo pentuna treenaamaan lajia. Seuraavan kerran startattiin 7-vuotiaana (2017), jolloin alettiin kisata tavoitteellisemmin. Kisauran aloitusta hidastivat hyppytekniikka vanhoilla rimakorkeuksilla sekä kepit, jotka vaan ei tahtoneet mennä Röllin jakeluun alle viidellä ohjurilla. Rölli kun on meidän häsä, ja pujottelu vaatii keskittymistä. Röllille opetettiin keppejä siis ensin verkoilla, jotka sitten vaihdettiin ohjureihin, ja niitä vähitellen poistettiin. Kontakteille sillä on opetettu 2on-2off jo pentuna tietosanakirjan päällä, mutta ei tosiaan enää kunnolla pysähdy niille, ja se on ihan omaa syytäni. Rölli meni reilun vuoden vanhana alkeiskurssille, mutta aloitti tosiaan jo pikkupentuna opiskelun menemällä kontaktiasentoon tietosanakirjan päälle. Röllin ensimmäinen startti oli Lakken möllimestaruuskisa 2012, jossa laskettiin kahden radan tulokset yhteen. Röllille tuli kieltovirhe molemmilla radoilla ja se sijoittui viidenneksi. Seuraava kisa oli Lagun Talavikuppi osakilpailu, jossa tuli yksi kieltovirhe ja pronssia.

 

 

RIP auster Roosa (Somehow She's Howgirl) mini3

Virallisia kisoja v. 2009-2016 (s. 2005, k. 2017)

  • Aussikerhon AGILITY 1-laatudiplomi
  • Lakken SM-joukkueessa 2016
  • Aussikerhon Rotumestaruus 2014-2015
  • Aussikerhon Vuoden Agility-Aussi sija 2. 2014, sija 3. 2012-2013
  • Kauhavan Kennelkerhon Vuoden Agilitykoira 2013-2014
  • Lakken Paras Mini 2012-2013
  • Lakken Paras Terrieri -kisassa sija 2. 2013
  • Lakken möllimestari 2009

Roosa yllätti nousemalla kolmosiin 9 vuoden iässä! Se kisasi 11 vuotiaana vielä 8 virallista kisaa kovalla metelillä. :D Yksi viimeisistä epävirallisista oli suuri ylpeydenaiheeni: edustus SM-joukkueessa. Roosa oli kuitenkin joukkueessamme ainoa, joka sai tuloksen, joten sillä ei "ihan" sijoituta. ;) Kotona Roosa oli aristokraattisen ylimielinen muita koiria kohtaan eikä aikuisena juuri koskaan leikkinyt leluilla. Mutta radalla rouva kuumeni niin, että kaikki arvokkuus karisi, ja suorituksen jälkeen oli kunnon taisteluleikin aika. Roosa aloitti treenaamisen jo 7-kuisena syksyllä 2005, mutta starttasi virallisesti vasta 4½-vuotiaana, ensimmäisten pentujensa jälkeen, eli syksyllä 2009. Vuonna 2010 kävimme vain yhdet kisat. Keväällä 2011 Roosa sitten nappasi kahdesta peräkkäisestä kisasta kaikki kolmea LUVAa eli luokkanousun kakkosiin.

Samoin kuin Timi, Roosakin oli sitä vanhaa koulukuntaa, jolle ei alunperin opetettu kontakteja mitenkään erityisesti. Poikkeuksellista kyllä, sillä oli luotettavat "juoksukontaktit" lähes itsestään. Jossain vaiheessa yritin opettaa sille muodikkaan pakollisia pysäytyskontakteja, mutta se tuntui turhalta. Roosa ei ollut taipuvainen hyppimään korkealta pois, vaan sille riitti, kun palkkasin sen aina treeneissä heti kontaktin jälkeen maahan, niin ahneen koiran liike suuntautui aina toiveikkaana estettä pitkin maahan, kisoissakin. Viimeistään veteraanikoirana tarvittiin jokainen sadasosasekunti ilman turhia pysähdyksiä. Jätettiin lopulta jopa lähdöissä istuminen pois, kun Roosa lähti nopeampaa minun kanssa yhtaikaa. Roosan kompastuskivi oli pujottelut, joita ei kaikkina näinä vuosina ole saatu itsenäisiksi. Kepit on opetettu vanhanaikaisesti ihan "käsipelillä", joka ei selkeästi sovi meikäläiselle, kun minä en saa sitä kättä sieltä enää koskaan pois... Roosaa oli helppo ohjata, se menee juuri sinne, mihin se ohjataan, kun vaan ei oleteta sen irtoavan liian kauas ohjaajasta. Tämäkin peruja muinaisista koulutustavoista: agilityä nami kädessä. ;)

Roosa on pari kertaa kisannut myös vieraalla ohjaajalla.

Roosan rotumestaruusesittely 2015

 

 

RIP auster Timi (BH TruOzzy's Quixotic Regal) mini2

Virallisia kisoja v. 2006-2012 (s. 2004, k. 2014)

  • Aussikerhon AGILITY 1-laatudiplomi
  • Kauhavan Kennelkerhon Vuoden Agilitykoira 2012
  • Aussikerhon Vuoden Agility-Aussi sija 2. 2012
  • Lakken Paras Terrieri vuonna 2010

Timin kanssa kisasin mini2-luokassa, josta meillä oli 1 LUVA. Timi rakasti agilityä koko sydämestään ja suoritti sitä apinan raivolla. Agility oli sen mielestä haudanvakava asia ja se sai raivarin, jos minä sen mielestä möhlin. Lähdöt tuottivat meille ongelmia, kun Timi ei olisi millään malttanut jäädä odottamaan lähtölupaa. Varsinaisen ohjatun treenaamisen aloitimme toden teolla kesällä 2005 Timin täytettyä vuoden. Siihen mennessä olimme harjoitelleet agilityä ihan satunnaisesti omin päin, aina kun vain esteisiin käsiksi päästiin, ja niitä virheitä sitten koitimme korjailla koko Timin lopun agilityuran, varsinkin kontaktiesteiden suhteen. Kisaamisen aloitimme jo vuoden treenaamisen jälkeen kesällä 2006. Kakkosiin nousimme vasta syksyllä 2009.

Timi sairastui vanhempana spondyloosiin, luultavasti ammattisairautena. Sillä oli todella kuluttava hyppytekniikka (ks. kuva alla), hyppäsi liian kaukaa ja liian korkealle, enkä silloin vielä riittävästi ymmärtänyt asian vakavuutta. Timin aikana kontakteja ei opetettu mitenkään erityisesti, joten sen onnistui oppia loikkimaan A-esteeltä aivan liian korkealta. Myöhemmin koitin monilla konsteilla opettaa sitä suorittamaan este alas asti, mutta korkealta loikkaaminen oli sen mielestä paljon palkitsevampaa kuin mikään muu. Tämä varmaan omalta osaltaan auttoi sairauden kehittymisessä.

 

 

auster Lilja (RTK1-2 Anemoneniityn Daurian Lily) pikkumini

Liljan laji on rally-toko, mutta se pitää kovasti myös agilitystä. Nyt uusilla säkäluokilla kannattaisi taas ruveta treenaamaan, mutta nähtäväksi jää, riittääkö aika. Varmuuden vuoksi kuitenkin käytiin mittaustilaisuudessa ja säkäluokaksi tuli pikkumini. Matalammat rimakorkeudet mahdollistivat rimakammosta pääsemisen. Rimakammo sai alkunsa ilmeisesti keväällä 2014 epiksissä kisatessaan lanne jumissa. Tilanne tuli esille kieltäytymisinä hyppäämästä ja Lilja vietiin pikimmiten hierojalle. Kuitenkin sen jälkeen Lilja kai luuli säryn johtuneen rimoista.

Lilja on aloittanut operantilla pentukurssilla talvella 2011-2012, ja kesällä 2012 treenailimme leppoisasti muutaman pennun omistavan aktiivin kesken. Talvella 2012-2013 Lilja oli Kauhavan Kennelkerhon mölliryhmässä, jossa sillä oli ensimmäisen kerran rimat. Välissä meillä oli ihan harvakseen itsenäistä treeniä, kunnes kesällä 2014 Lilja oli ensimmäistä kertaa ihan virallisesti Lakken ryhmässä, tasona alkeisjatko. Puomi on opetettu taaksepäin ketjuttamalla, ja kontaktilla sillä on 2on-2off.

kisa luokka suoritusaika ihanneaika aikavirhe ratavirhe tulos tuomari
Talavikuppi 2.3.14 Hurttahalli supermölli 65,67 55 10,67 35 45,67 / 16. Niina Leinonen

 

 

sakpai Milla (RTK1-2 BH Hellraiser Mia) maxi

Milla on kokeillut kaikkia lajeja, joihin olen vain ikinä päässyt käsiksi, ja agilityesteiden satunnainen harjoittelu oli alusta saakka yksi niistä. Milla oli Leenan ohjaamana mukana kesällä 2013 Kyrönmaan Koiraharrastajille pitämälläni agilityn alkeiskurssilla, mutta joutui jäädä pois loukattuaan raunioilla kyntensä loppukesäksi. Treenit jatkuivat satunnaisesti vierailevana tähtenä Kauhavan Kennelkerhon alkeiskursseilla kesällä 2013 ja talvella 2013-2014. Sitten Milla oli minulla ohjattavana parina talvena Lakken ryhmässä ja treenaa nyt kesästä 2018 alkaen Leenan kanssa vakituisesti.

Millan suosikkieste on putki, jonne se aina hakeutuu melkein jokaisen yksittäisen harjoituksen päätteeksi palkkalelunsa kanssa. Millalla on hyvät pysäytyskontaktit. Keinun Milla aloitti pompotteluleikillä, joka oli hurjan hauskaa. Pelastuskoirien ketteryysesteisiin kuuluvan keinun kautta Milla opetteli esteen valmiiksi. Keppejä Milla on pujotellut hieman verkkojen ja ohjureiden kanssa.

 

 

sakpai Kaisla (Anemoneniityn Lumikaisla) maxi

Kaisla on treenannut pentuna agilityä kaikista vähinten meidän koirista, koska se oli niin rasavilli, kömpelö ja tapaturma-altis. Kaislan emä oli mainio agilitysaku ja nyt alkaa näyttää hieman siltä, että Kaisla aikoo ehkä sittenkin seurata sen tassunjäljissä. Kaisla on hieman poikkeuksellinen sakemanni, eikä perinteisillä tai vähemmänkään perinteisillä koulutusmenetelmillä oikein päästy missään lajissa puusta pitkään. Varsinkin kaikki, mikä haiskahti tottelevaisuudelta, oli tylsää. Ja Kaislaa on hyvin vaikea motivoida toimintaan, mikä ei sitä itsessään huvita. Silkasta miellyttämisenhalusta Kaisla ei tee juuri mitään, vaan sen pitää nimenomaan haluta sitä. Agility on siitä hyvä laji, että se on jo itsessään koiralle hauskaa ja palkitsevaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita - ihan kuin Kaisla. Kaisla ja Leena aloittivat agilitytreenit todenteolla keväällä 2018. Siihen saakka esteitä oli harjoiteltu omin päin.

Kaislasta ei ole vielä agilitykuvaa.

 

 

auster Varpu

Varpu ei harrasta enää agilityä.

Varpu tuli meille agilitykoiraksi ja siihen sitä vahvistettiin pennusta alkaen. Varpu aloitti itse vetämälläni pentukurssilla Leenan ohjaamana jo syksyllä 2009. Alkuvuodesta 2010 möllikisojen yhteydessä meillä olisi Varpun kanssa ollut hallittavuustesti alkeiskurssille pääsemiseksi, mutta starttasimme jo ko. kisoissa vieläpä sijoittuen! Olin niin ylpeä, kun kouluttaja Ilona tuli sanomaan, ettei meidän tarvitsekaan osallistua hallittavuustestiin eikä oikeastaan koko alkeiskurssille. Jotain oli kuitenkin mennyt vikaan. Varpu-reppanalla on niin onneton hyppytekniikka, että luovuimme lopulta koko lajista. Varpu on osallistunut muistaakseni kolmeen möllikisaan, joista 2 jälkimmäistä supermölli-luokassa ilman hyppyesteiden rimoja ja kontaktiesteitä.

kisa luokka suor.aika ihanne aikavirhe ratavirhe tulos tuomari
Epikset 1.8.2011 Lapua mölli ? ? ? 2x K 2. Maiju Parviainen
Halliepikset 2.12.10 Tiistenjoki supermölli ? ? ? ? 3. Mika Mattila
Halliepikset, Tiistenjoki mölli ? ? ? ? 2. tai 3. ?

 

 

RIP sakpai Misty (Dauser's Mystique)

Mistyllä ryhmäharjoituksetkin alkoivat vasta syksyllä 2008, ja ura oli urkenemassa, kun se menehtyi vajaa 5-vuotiaana pernakasvaimen repeämään. Gasellimaisen Mistyn suhteen oli paljon tulevaisuuden toiveita agilityn saralla. Se ehti kisata vain kerran mölliluokassa tullen toiseksi, sekä kerran PM-kisojen joukkuekisassa, jossa saimme hylsyn, kun jännnitimme molemmat armottomasti.

kisa luokka suoritusaika ihanneaika aikavirhe ratavirhe tulos tuomari
Epikset 1.8.2011 Lapua mölli (lisästartti) ? ? ? 0 - Maiju Parviainen
Epikset 1.8.2011 Lapua mölli ? ? ? 2x K 2. Maiju Parviainen
PM-joukkuekisa 8.8.2010 Lapua Lakken Maxit ? ? ? 3x K -> HYL Eija Berglund

 

 

RIP sakpai Kerttu

Kerttu ehti lyhyen elämänsä aikana harjoitella keinua bang game-tekniikalla, 2on-2off -kontaktia laatikolla, sujahdella putkesta jne. Sen oli tarkoitus seurata emänsä tassunjäljissä mm. agilityyn, mutta valitettavasti menetimme pikku-Kertun jo 3-kuisena. :'(

 

 

RIP sakpai Pinja (Anemoneniityn Pinjuska)

Pinjalle opetettiin agilityn alkeet luultavasti kesällä 2006, mutta koska neidin innostus lajiin ei ollut mikään suuri, ei sen vakavampi treenaus D-lonkkaisen ja suhteellisen raskastekoisen koiran kanssa ollut mielekästä.

 

 

RIP sakpai Della (Musiker's Grammy)

Della aloitti treenaamisen kesällä 2005, yhtä aikaa Timin kanssa, mutta kiinnostus agilityyn laantui iän ja steriloinnin myötä, mutta se ehti treenata kisoihin tähtäävienkin ryhmään asti. Ikääntymisen myötä Dellalla alkoi olla kaikkeen asenne: "Sä et tiedä mitään, isäs joutunut ei sotimaan, mä oon kontannut niin kauan, että voin tehdä mitä vaan!" ;)

 

© Anemoneniitty.net, 16.06.2018 00:37