|
*Tavelsjö's Blue Dream*
Sol-Britt varasi Nöpön meille, kun kyseli kaneja eri kasvattajilta ennen kaninhakumatkaamme Ruotsiin. Hän tiesi meidän tarvitsevan sinisiä luppia, mutta niitä ei meinannut millään löytyä ja hän oli löytänyt kasvattajan, jolla oli hienosta yhdistelmästä kaksi sinisoopelia naarasta vapaana. Äitee käski sitten Sol-Britin varata sen ja vielä kysymättä meikäläiseltä "lupaa". ;) Ja aiheesta, sillä asiasta kuultuani olin vähän nihkeä, että mitä me soopelinvärisellä lupalla tehdään, kun eihän sille löydy kumppania sitten tekemälläkään. Tämä kun sijoittui aikaan juuri ennen kääpiöluppien soopelimuodin alkamista.
Nöpön kasvattaja oli lääkärinä työskentelevä nainen, joka kasvatti kanien lisäksi islanninponeja. Hänellä oli varmasti enemmän kaneja kuin tulisin koskaan enää näkemään missään! Hänellä oli pihassaan niitä sellaisia pitkän pitkiä kettutarhamökkejä, joita on pitkin peltoja riveittäin täällä pohjanmaallakin. Niissä oli normaaliin tapaan sellaisia isoja kettuhäkkejä, joita monet (minä mukaan luettuna) käyttää kaneilla ulkohäkkinä niiden tukevuuden, tilavuuden ja luotettavan lukkosysteemin vuoksi. Suurin osa häkeistä oli jaettu vielä kahtia ja silti jokaisessa häkissä oli kani tai kaniperhe! Näiden kettutarhojen lisäksi hänellä oli vielä monta muuta ulkokanilaa ja niissäkin oli kaneja! Hänellä oli leijonanharjaksia sekä kaiken värisiä kääpiöluppia. Niin se matkailu taas avarsi. Sol-Britt antoi meidän valita näistä kahdesta sinisoopelitytöstä omamme ensin ja olimme sitten molemmat osapuolet tyytyväisiä omaamme. Minä ja äitee valittiin poikasista se pienempi, koska mielestäni sillä oli kauniimpi pää. Toisella oli kyllä paremmat korvat, mutta pelkäsin, että siitä tulee liian iso. Sol-Britt huomasi sitten oman kaninsa etuhampaiden olevan poikki. Mahtoiko poikanen ollut pudonnut jossain vaiheessa? Kasvattaja lupasi sille palautusoikeuden jos sen ostaa normaalilla hinnalla tai sitten sen sai halvemmalla, mutta sitten sitä ei voi palauttaa, jos sen hampaat eivät kasva oikeaan asentoon. Vaikka oman kanimme korvissa olikin toivomisen varaa, niin olen kuitenkin tyytyväinen, että päädyin Nöpöön, koska siskon hampaista ei ole tullut normaalit, vaikka kaunis naaras se kyllä muuten on. Tähän mennessä Nöpö on ollut kaksi kertaa ulkomuotoluokassa. Lahden 18.10.2003 näyttelyssä se sai pisteitä vain 89. Se oli nuori pupu eikä todellakaan ollut tuolloin parhaimmillaan. Sillä oli hyvin jäykät ja taka-asentoiset korvat eikä painoa ollut vielä pienikokoisella naaraalla tarpeeksi. Mutta rekisteröidessään Sol-Britt vakuutti, että ei pisteet tähän jää. Ja totta oli.
Nöpö todellakin korotti pisteitä runsaasti Uusikaarlepyyssä 3.4.04, nimittäin se sai 92,5p. vaikka kuviossa oli yhä toivomisen varaa. Korvatkin olivat edelleen aika huonosti ja karva vaihtui, mutta kuvista näkee, miten hienosti se oli kehittynyt Lahden näyttelystä! Tämä kuitenkin lienee Nöpön viimeinen ulkomuotoluokkaan osallistuminen, sillä rouva on hieman nuoruusvuosiaan pyylevämpi ja siten toki myös leukapussi löytyy. Uusikaarlepyyssä Nöpö osallistui myös pet-luokkaan ja tuomari kehui käsiteltävyyttä ja lihaksia ihan vakavalla naamalla. Oli siinä itselläni sihteerinä naurussa pitelemistä, kun tuomarina oli Minna, joka ei osannut edes aavistaa pupun olevan Nöpö. Arvostelukaavake on toistaiseksi hukassa... Näyttelyarvostelut:
Nöpö on varmasti koko porukalle aivan erityinen kääpiöluppanaaras. Se on luonteeltaan yhtä aikaa sekä äärimmäisen raivostuttava että äärimmäisen hurmaava. Nöpö on iloinen kani, joka rakastaa juoksemista ja huomiota. Se leikittelee mielellään omistajiensa hermoilla ja juoksee aina karkuun, kun sitä yrittää saada häkkiin. Se istuu ja odottaa, että omistaja melkein saa sen kiinni ja pinkaisee taas iloisesti loikkien pakoon, saattaa pujahtaa jopa itseänsä tavoittelevan ihmisen jalkojen välistä.
Nöpö pyörii aina jaloissa. Sen mielestä tapaturmia ei voi koskaan sattua omalle kohdalle, joten se pitää itsensä vireessä tähtäämällä hurjat kiitoratansa kulkemaan ihmisten jalkojen ALTA. Siis kun ihminen ottaa askeleen, niin ennen kuin jalka ottaa taas maahan, niin sieltä alta on jo ehtinyt kani pujahtaa. Tämä toteutetaan erityisen mieluusti kynnyksen kohdassa. Nöpö tarkkaileekin silmä kovana eläinhuoneessa liikkuvia ihmisiä. Heti kun joku lähestyy korkeaa kynnystä, niin Nöpö on valmis ylittämään sen yhtä aikaa, mutta valon nopeudella ja ihmisen jalan alitse. Lakaisemisestakin tulee haaste, kun samassa huoneessa on Nöpön kaltainen vintiö vapaana. Kun rouva katsoo tilaisuutensa tulleen, se ottaa kovan vauhdin ja jarruttaa viime hetkellä niin, että koko lakaistu kasa heinää tai purua leviää iloisesti pitkin lattiaa. Nöpö on sylissä hyvin nallemainen. Sitä on todella mukava käsitellä, sillä se antaa käännellä itseään kuinka tahansa ja aionkin sitä vielä pet-luokissa käyttää. Nöpön ensimmäinen poikue syntyi 27.11.2004. Neitiä oli yritetty astuttaa keväällä turhaan omien urosten voimin. "Solex" eli Ytterstforsens Albert (kääpiöluppa sinisoopeli 93p. om. Mirjam Axell) tuli hätiin loppukesästä ja oli meillä koko syksyn ennen kuin Nöpö lämpeni.
Lopulta Nöpö sitten sai kolme kaunista luppisvauvaa. Ainokainen poju, Lumihauva, jäi meille, tytöt muuttivat alunperin Yashira's kanilaan, mutta ovat sieltä siirtyneet eteenpäin. syntymäaika: 27.11.2004 1. Anemone's Lumihauva - valkoinen ps - uros - 425
Lapsilla ikää kuukauden verran. Edessä Lumisade. Lumihauvan kuvia löytyy lisää tästä linkistä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Etusivulle - 30.3.2008 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||